Kriisillä tarkoitetaan uutta tilannetta, käännekohtaa,
jolloin elämässä tapahtuu suuri muutos, johon aikaisemmin opitut ongelmanratkaisukeinot
eivät auta. Tulevaisuuden suunta muuttuu paremmaksi tai huonommaksi.
 |
| Kuva: Teija Jalonen-Mutanen |
Kriisit voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään:
- Kehityskriisit
- Elämänkriisit
- Traumaattinen kriisi
Kehityskriisit kuuluvat normaaliin kehitykseen jokaisella
ihmisellä. Kehityskriisejä ovat esimerkiksi murrosikä, kotoa pois muuttaminen,
perheen perustaminen, ikäkriisi ja eläkkeelle jääminen. Muutos ei tapahdu
yhtäkkiä, vaan siihen voi valmistautua.
Elämänkriisit liittyvät ihmissuhteisiin, työhön tai asuinpaikkaan.
Usein ihminen tekee suuria kauaskantoisia päätöksiä koskien omaa
tulevaisuuttaan, esim. uusi ihmissuhde, avioero, uusi opiskelupaikka, työpaikan
vaihtaminen tai muutto ulkomaille.
Traumaattisessa kriisissä kyseessä on äkillinen tapahtuma
tai pitkäaikainen kokemus, joka aiheuttaa kärsimystä ja järkyttää ihmisen
mielen tasapainoa. Tilannetta tai tapahtumaa ei voi tietää etukäteen eikä
siihen voi itse vaikuttaa. Elämä muuttuu. Kyseessä voi olla esim. vakava sairaus,
uskottomuus, irtisanominen, tulipalo, kuolema, onnettomuus tai
väkivalta.
Usein kriisin kohdanneet käyvät läpi samanlaisia vaiheita.
Kriisin vaiheet eivät välttämättä erotu selvästi toisestaan, ja on mahdollista,
että kriisin kokenut palaa vaiheesta toiseen. Kriisien läpikäyminen tapahtuu
kuitenkin yleensä niin samalla tavalla eri ihmisillä, että puhutaan kriisien
neljästä eri vaiheesta: shokkivaiheesta, reaktiovaiheesta, käsittelyvaiheesta
ja uudelleen suuntautumisen vaiheesta.
Muutto vieraaseen maahan ja uuteen kulttuuriin aiheuttaa
psyykkisen kriisin henkilön joutuessa elämäntilanteeseen, jossa hänen
aikaisemmat kokemuksensa ja opitut käyttäytymismallinsa eivät toimi. Kriisin
aikana muuttaja suree menetyksiä, esimerkiksi läheisen yhteyden menettämistä
perheenjäseniin, sukulaisiin ja ystäviin, sosiaalisen aseman tai ammatillisen
arvostuksen mahdollista menetystä, tutun ympäristön, ilmaston ja kulttuurin
menettämistä. Yhtä aikaa surun kanssa maahanmuuttajan pitäisi sopeutua uuteen
maahan ja kulttuuriin, opiskella kenties uusi kieli ja luoda itselleen uusi
sosiaalinen verkosto.
Maahanmuuton jälkeen henkilö saattaa olla helpottunut ja
kiitollinen uudesta kotimaasta ja hän kokee uudet asiat jännittävinä ja mielenkiintoisina.
Vastoinkäymisiä ja vaikeuksia kuitenkin kertyy, sillä muuttaja joutuu opettelemaan
uuden kielen ja kulttuurin erilaisine tapoineen, asenteineen ja arvostuksineen
yritysten ja erehdysten kautta kuin lapsi.
Kriisi kehittyy vähitellen, yleensä kahden
ensimmäisen vuoden aikana. Sokki- ja
reaktiovaiheessa maahanmuuttaja kokee surua ja epätoivoa sekä tyhjyyden ja
voimattomuuden tunnetta, mahdollisesti myös vihaa. Hän saattaa nukkua huonosti
ja kärsiä stressioireista sekä psykosomaattisista reaktioista kuten
vatsakivuista ja päänsärystä tai tehdä epätoivoisia tekoja. Kriisin käsittelyvaiheessa
henkilö on surullinen ja kärsii koti-ikävää, vetäytyy ehkä omiin oloihinsa.
Hänellä voi olla keskittymisvaikeuksia tai muistiongelmia. Hän on ärtynyt ja
suree sitä mitä on menettänyt. Uudelleensuuntautumisen vaiheessa maahanmuuttaja
on saanut itsetuntonsa takaisin, ja pettymykseen johtaneet toiveet ja
suunnitelmat ovat muuttuneet realistisemmiksi. Elämänilo palaa.
Maahanmuuttoon liittyvä kriisi vaiheineen on jokaisella
henkilöllä yksilöllinen, esimerkiksi puolisot ja eri perheenjäsenet kokevat sen
omassa tahdissaan. Maahanmuutto on suuri
elämänmuutos niin vapaaehtoisesti oman maansa jättävälle siirtolaiselle kuin
pakon edestä muuttavalle pakolaisellekin.
Lähteet ja linkit:
Alitolppa-Niitamo, A. 1994. Kun kulttuurit kohtaavat. Suomen
Mielenterveysseura r.y. ja Sairaanhoitajien koulutussäätiö. Otavan
painolaitokset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti