torstai 16. huhtikuuta 2015

Uinti

Uintitaito on kansalaistaito, joka Suomessa opitaan yleensä lapsena. Perheen merkitys uimataidon hankkimisessa on suuri – viedäänkö lapsi uimaan, ja opetetaanko häntä uimaan itse tai järjestetyllä uimakurssilla. Erittäin tärkeää on koulujen järjestämä uimaopetus, jota valitettavasti on vähennetty 90-luvun säästötalkoiden jälkeen. Nykyisin opetus keskitetään 1- ja 2-luokkalaisiin ja ylemmiltä luokilta käydään hyvin harvoin enää uimahallissa koulusta. Armeija-aikana kaikkien palvelukseen astuvien uimataito testataan, ja halukkaille tarjotaan uimaopetusta tai lisäopetusta. Suomessa toimii yli 200 uimahallia tai kylpylää ja lisäksi on paljon luonnonvesiä - lähes jokaisessa kunnassa on yleisiä uimarantoja kesäaikana. Talvella noin 120 tuhatta henkilöä harrastaa avantouintia.

Kuva: Teija Jalonen-Mutanen

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Suomalaiset ravitsemussuositukset

Terveellinen ravitsemus sisältää riittävästi suojaravintoaineita ja sopivasti energiaa, jotta henkilö pysyy terveenä ja toimintakykyisenä. Kansallisen ravitsemussuosituksen avulla pyritään parantamaan kansalaisten ruokavaliota ja edistämään hyvää terveyttä. Suomalaiset ravitsemussuositukset perustuvat pohjoismaisiin suosituksiin, joita päivitetään noin kahdeksan vuoden välein. Ruokasuosituksissa huomioidaan uusimmat tiedot suomalaisten ruoankäytöstä ja ravintoaineiden saannista ja niiden vaikutuksesta väestön terveyteen. Lisäksi suosituksissa huomioidaan suomalainen ruokakulttuuri. Suosituksia käytetään ruokapalveluiden suunnittelussa, elintarvikkeiden kehitystyössä, ravitsemusopetuksen ja kasvatuksen perusaineistona sekä vertailukohteena tutkittaessa eri väestöryhmien ruoankäyttöä ja ravintoaineiden saantia. Uusimmat suomalaiset ravitsemussuositukset ovat vuodelta 2014.

Ruokakolmio. Ruokakolmion alaosan ruoka-aineet muodostavat päivittäisen ruokavalion perustan. Kolmion huipulla olevat ruoka-aineet eivät kuulu päivittäiseen terveelliseen ruokavalioon. Kuva: © Valtion ravitsemusneuvottelukunta

torstai 9. huhtikuuta 2015

Suomalainen small talk

Small talkilla tarkoitetaan lyhytsanaista ja harmitonta keskustelua, jonka tarkoituksena on ylläpitää sosiaalisia suhteita sanomatta mitään tärkeää tai toista osapuolta ärsyttävää. Small talkin tavoitteena on epävarmuuden poistaminen ja harmonian ylläpitäminen sosiaalisessa tilanteessa. Monet ajattelevat, että small talkia ei ole suomen kielessä lainkaan, koska suomalainen viestintä on suoraa ja siinä on paljon hiljaisia hetkiä. Näin ei kuitenkaan ole, todistaa Jyväskylän yliopiston kielitieteen opiskelijoiden 90-luvulla tekemä julkaisematon tutkimus ”Small talk – tarua vai totta suomalaisessa yhteiskunnassa?”, johon kirjassa ”Me ja muut - kulttuurienvälinen viestintä” viitataan.

Kuva: Teija Jalonen-Mutanen

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Kulttuurienvälinen viestintä

Maahanmuuttajan tutustuminen uuteen isäntämaahan käy viestinnän avulla. Kulttuurienvälinen viestintä on kuitenkin vaikeaa: sitä ei voi täydellisesti oppia mistään oppikirjasta vaan ainoastaan kokemuksen kautta. Viestintä on vuorovaikutteista; se tapahtuu viestin lähettäjän ja viestin vastaanottajan välillä. Erilaisesta kulttuuritaustasta johtuen on mahdollista, että viestin saaja tulkitsee viestin toisin kuin lähettäjä on sen tarkoittanut. Sen lisäksi, että kulttuuritausta vaikuttaa viestintäämme ja viestinnällisiin valintoihimme, se vaikuttaa myös havainnointiimme, mitä näemme ja miten sen tulkitsemme. Viestin tulkintaan vaikuttavat monet muutkin seikat, mm. ihmisten välinen suhde ja konteksti. Yhdessä yhteydessä positiivisesti tulkittava viestintä saattaakin toisessa yhteydessä tuntua negatiiviselta. Kielellisen viestinnän lisäksi tapahtuu sanatonta viestintää, joka on usein vakuuttavampaa kuin sanallinen viestintä. Epävarmuutta, jota koetaan vieraan ihmisen kohtaamisessa, lievitetään usein käyttämällä stereotypioita eli tiettyihin ihmisryhmiin kohdistuvia yleistyksiä.

Kuva: Teija Jalonen-Mutanen

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Erilaiset kulttuurit

Kulttuuri on tiettyyn yhteiskuntaan tai yhteisöön kuuluvien ihmisten elämäntapa: miten ajatellaan, tunnetaan ja käyttäydytään. Kulttuuria ovat mm. ruoka, taiteet, vaatetus, kieli, työvälineet, tiedot, arvot, uskomukset, moraalikäsitykset, lait, symbolit, rituaalit, tavat ja tottumukset. Yksilö omaksuu nämä asiat ympäröivästä yhteiskunnasta sosialisaation ja kasvatuksen kautta.


Kulttuuri vaikuttaa tapaan viestiä, jolloin kulttuurien välisissä kohtaamisissa voi aiheutua ristiriitoja johtuen erilaisista viestintätavoista ja tulkinnoista. Vain osa kulttuurista on näkyvää - aivan kuten jäävuoresta näkyy vain huippu, niin myös suuri osa kulttuurista on piilossa. Kulttuurientuntemus alkaa siitä, että tiedostaa ensin oman kulttuurinsa ja sen merkityksen omalle ajattelulle, käyttäytymiselle ja elämälle.